Sunnuntai-aamut

Täydellisen aamun resepti?

-valkoista appelsiininmakuista teetä
-mansikka-jugurtti-muromysliä luonnonjugurtilla
-ilonen kulho
-alkukevään Gudrun Sjödén- kokoelma (kauden väri on punainen, oi!)
-aurinko

Aah! ^^

Tapahtuma on dokumentoitu sunnuntailta, kun eräs jaksoi panostaa. :P Toiselta näyttävät arkiaamut... :D

Hiiohoi!

Täällä taas, ja entistä ehompana! Vaatimattoman kahden kuukauden hiljaisuuden jälkeen on hyvä taas herätä kirjoittelemaan..
Mitäs sitten marraskuisten joulumyyjäisten jälkeen on oikein tapahtunut?

No, melkein heti myyjäisten jälkimainingeissa iski päälle joulurumba, eli sain paiskia tosissani töitä ihan sinne aatonaattoon asti. Saatoin olla melko tyytyväinen joulumyyntiin, mutta olisin ehtinyt suoltaa korua enemmänkin, jos olisin aloittanut aikaisemmin.. Taas opittiin jotain kantapään kautta, ensi vuonna tiedän aloittaa jouluvalmistelut ajoissa!

Joulun jälkeen on ollut sekalaista yrittäjäkoulutusta, opetushommia, harrastuksia, jotka ovat vieneet ajan tehokkaasti. Loppuviikosta se pukkasi päälle vielä flunssankin.. -_-

No, jotain on saatu aikaankin! Kuten allaoleva sormus. Kultainen sormus, jossa on tyynyhiontainen peridootti. Sormus tehtiin asiakkaan muistikuvan perusteella: 45 vuotta sitten rippilahjaksi saatu sormus, joka oli sittemmin hukkunut. Siispä teimme tilalle uuden. :)



Keramiikkatunnillakin on syntynyt jotain uutta! Puu! Joka tosin on - suurellisista visioista huolimatta - melkoisen ruma. :D En silti hylkää sitä rujon ulkonäkönsä vuoksi, vaan se saa tehtäväkseen koristaa näyteikkunaa helminauharoikuttimena. :P

Puu on mustasavea ja siinä on päällä mattavalkoinen lasite, jonka oli ihan tarkoituskin olla tuollainen epätasainen, vähänniinkuin luminen puu, mutta kovin kaukaahaetulta tuo lopputulos näyttää... :D

Aina ei korurintamallakaan mene putkeen... Arvaatteko, mikä on ollut tapahtumaketju allaolevassa kuvassa? ;)


No. Siinä on 2000 kierrosta minuutissa pyörivä rättilaikka mennyt ja haukannut viattoman pikku kaulakorun ja pyöritellyt sitä vähän... o_O Julmaa!
Tämä on oiva esimerkki siitä, miksi en tykkää kiillotella kaulakoruja, joissa ketju on kiinteästi juotettuna kiinni... Se on yksi nanosekunti, kun kiillotuslaikka nappaa korun mukaansa..


Suunnitelma & lopputulos. Mut aika taiteellinen, eikö? ;)

Joulumyyjäiset

Kah, näin viikko jälkikäteen ehdin viimein raportoida viime viikonlopun joulumyyjäisistä! Jalkauduin siis viime lauantaina Kankurin (Keski-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistys) joulumyyjäisiin sydämellisen korukokoelman kera.
Ja voi kun oli hauskaa! Olin ihan haltioissani siitä kädentaidon määrästä, mitä myyjäisiin oli tuotu. Lääh! Saan ihan mielettömät kiksit luovista ihmisistä ja heidän tuotoksistaan. Suomi on pullollaan upeita osaajia, mutta valitettavan harva uskaltaa tulla ihmisten ilmoille esittelemään töitään. Hyvä että niinkin moni lauantaina. :)
Hauskaa siis oli. Mulla on ehkä vähän väärät lähtökohdat kun lähden myymään erilaisiin tapahtumiin, sillä koen, että parasta touhussa ei suinkaan ole hillitön kaupanteko, vaan kiva tunnelma ja ennen kaikkea ihanat kanssakäsityöläiset. :) Toki on ihan mukavaa jäädä plussan puolelle ja vielä senkin jälkeen, kun on viimeisen tunnin aikana tienestiensä kanssa kolunnut kaikki myyntipöydät... :D Se on heikkoluontoiselle ihmispololle vaarallista touhua siellä houkutusten keskellä, mutta pienyrittäjien tukeminen vahvistaa kansantaloutta, eikö? ;)

Pöytäni mun

Ihanat vohvelikahvilalaiset!

Valloittava Tuula ja ihana keramiikka


Naapuripöydässä tytöillä oli hauskoja ja värikkäitä kierrätyskoruja! Ostin jotain ihanaa ja keltaista, dokumenttia tulossa jahka saan kuvattua.

Sedällä oli mukavia puukkoja. Susi tuolla yläoikealla oli juuri voittanut vuoden kaunein puukko- tms kilvoittelun. Allekirjoittanutta viehätti eritoten villisika. Hintaa muutama tonni. No, ilmankos, kahva käsinkaiverrettua helmiäistä, terä damaski-terästä, joka käsin taottu, silmät smaragdit. Semmosta. Huhhuh. o_O


Hieman koruasiaakin. Tässä taannoin syntyi tilaustyönä isänpäivälahja-riipus. Hopeiseen riipukseen tehtiin lapsen profiili valokuvan perusteella. Lisänä ornamenttina vähän asennetta.

Sormuksii!

Jotta totuus ei vallan pääsisi unohtumaan, niin tässäpä näytille muutamat sormukset!

Valkokultainen kaarevapintainen sormus tehtiin asiakkaan vanhasta romukullasta. Myös timantit hyödynnettiin vanhasta korusta. Sormuksen idea lähti toiveesta saada vihkisormuksen viereen (siksi siinä on tuollainen kolo) sormus symboloimaan lapsia. Hopeisessa vihkisormuksessa on kivissä vähän samaa ideaa kuin edellisessä. Pinkki ja ruskea kivi symboloivat vanhempia ja pienet vaaleanpunaiset kivet kaksostyttöjä. Asiakas oli itse hankkinut kivet etukäteen ja toivoi kivet istutettavan Kalevala korun äiti-lapsi- korun tyyliseen sormukseen. Kivet ovat kvartsia, spinelliä ja v.pun. safiiria. Tumman kiven raita ei ole valoilmiö, vaan kivessä on keskellä jännä raita!
Tuohisormus oli jännä projekti! Olin ensin vähän haavi auki, jotta mitäs sitä pitäisikään tehdä, kun asiakas kertoi haluavansa kultaisen tuohisormuksen... :D Googlen avulla selvisi, ai tämmöinen! Ja niin taoin tuohisormuksen. Pinta on elävöitetty tuohimaiseksi ja hennosti kiillotettu. "Solmu" ei ole noin littana kuin kuva näyttää, on todellisuudessa kolmiulotteisempi. :)

Savea ja mökkiä

Vihdoin hieman kuvasaldoa keramiikkatuotoksista! Olkaa ymmärtäväisiä, nämä ovat sangen alkeellisia yritelmiä... Menin kurssille sillä mielin, etten suunnittele mitään etukäteen, en varsinkaan millimetripaperin ja mikrometrin kanssa, vaan annan saven leipoutua käsissäni siksi miksi se nyt haluaakin tulla. Toistaiseksi "terapia" työn vastapainona on toiminut vallan mainiosti, odotan torstai-iltoja kuin hullu puuroa!

Kissoja, kuinkas muuten... :D Musta kissa on tämän syksyn tuotoksia. Rakusavi mattamustalla lasitteella. Muhku! Valkoinen kissa taas on kevään rakukeramiikkakurssin aikaansaannoksia. Rakusavea valkoisella rakulasitteella. Hento särökuvio on syntynyt rakupoltossa tuottamalla esineelle lämpöshokki ja sen jälkeen savustus.

Kevään kurssilla tein myös erilaisia elämäänähneitä rakukippoja. Jos voisin, tekisin kaiken keramiikkani rakuna valkoisella lasitteella! En tiedä mikä tässä valkoisen ja mustan liitossa viehättää, varsinkaan, kun tosielämässä olen kaikkea muuta kuin mustavalkoinen..!

Oi! Rakastan tuota miten rakupoltossa saa aikaan ihan mielettömiä pintakuvioita - täysin ennalta-arvaamattomia!

Ikkunalla aikaansa viettävät myös taannoin koulutöinä tehdyt pronssiveistos Sukkamies ja raudasta ja kuparista rakennettu Elämänmyönteinen hyönteinen.

Pieni kurkistus allekirjoittaneen asumukseen voisi myös olla paikallaan. Pieni pesäni on kokonaiset 28 neliötä suuri ja sijaitsee vanhassa valkoisessa puutalossa. Rrrrakastan sitä!

Tavaraa on asunnon neliömäärään nähden hmm... riittävästi. Mutta minkäs tavarahamsteriudelleen mahtaa! ;) Kaikki, mikä on vanhaa ja sympaattista tai muutenvaan ihanaa, kolahtaa sydämeeni. Kuka muka voisi sanoa ei vanhoille pikkupulloille? Tai antiikkiselle parturinsetille?

Sohva on niin kamala, että se on jo ihana! Keltainen, samettinen, pehmeä ja retro - mitä muuta voi sohvalta toivoa! :D Löytö kierrätyskeskuksesta.

Väriä löytyy ihan kiitettävästi, vaikka ei lisä pahaa tekisi. Halajaisin maalata jonkun seinän vihreäksi ja siihen valtaisan kukan. Vuokraisäntä Kalle vaan on kumman nihkeä moisiin muutostöihin..?


Vihreä kaappi on mummun (Paneliast) muinoin ostama ensimmäinen oma huonekalu. Aww! Entisöin kaapin pari vuotta sitten, kun se oli vuosien saatossa maalattu kaamean likaisenharmaaksi. Nyt äiti sitten lahjoitti kaapin tänne minulle ja tunnearvoinen kaappi jatkaa eloaan sukupolvelta toiselle. :)

Tuuli

Olipa kerran myrskyinen ilta, kun Laura merelle kuvailemaan läks. Tuuli niin, ettei tahtonut pystyssä pysyä! Pidän merestä eniten silloin, kun se raivoaa ja tyrskyää, silloin siinä on luonnetta!

Kokkola & Neristan - rakkauteni! Kotini! En vain saa kyllikseni hurmaavista vanhoista puutaloista, salaisista puutarhoista porttien takana, rapisevasta maalista, lumoavista yksityiskohdista, historiasta, jota Vanhakaupunki kertoo.



Kesällä osallistuin Vanhakaupungin iltaan, jossa asukkaat avasivat pihansa yleisölle. Kiertelin huumaantuneena, join teetä ruusuisesta posliinikupista kukkivan omenapuun alla ja kuuntelin, kuinka mies luutun kanssa lauloi balladia. Ja kaikki ne ihmiset, ystävälliset ja iloiset!



Hetki omenapuun alla - tunsin, että olin viimein tullut kotiin. Kaikki oli tuolloin epävarmaa ja pelottavaa, olin luomassa itselleni tulevaisuutta käsityöläisenä, ihan tyhjästä. Silloin tunsin, että kaikella ehkä olikin tarkoituksensa. Palaset loksahtelivat paikalleen, vaikka välillä vähän väkisin, joskus oli kaikki hukassa, ja milloin oli koira syönyt kriittisen kulmapalan... Ei unelman saavuttaminen liian helppoa ole, vaan ei kai pidäkään?

Elizabeth Tyler Vihinpuussa

Viime viikolla oli ohjelmassa Elizabeth Tylerin taidenäyttelyn avajaiset kokkolalaisessa kehystysliike Vihinpuussa. Anne ja Juha-Matti olivat taikoneet liikkeestään ihanan valoisan pikku gallerian, joka sopi tarkoitukseensa mielettömän hyvin!
Itse näyttely oli positiivinen yllätys. Olen enemmän ei-esittävän modernin taiteen ystävä, kuin esittävän, saati vielä meriaiheisen, mutta niin vain huomasin pitäväni näkemästäni. Työt olivat teknisesti upeasti toteutettuja ja erityisesti ihastuin Tylerin tapaan käsitellä valoa ja värejä töissään. Aiheet tuntuivat suorastaan kohoavan taustastaan ja hehkuivat täynnä valoa ja elämää - juuri sitä mitä sateiseen syysiltaan tarvittiinkin! Näyttelyn töissä oli käytetty ilahduttavan montaa tekniikkaa; perinteisten maalausten lisäksi oli esillä grafiikkaa ja valokuvausta.
En usko tietäväni taiteesta paljonkaan, enkä koe, että minun olisikaan pakko tuntea terminologiaa tai taidehistoriaa (joita en toki millään muotoa halveksu) pystyäkseni nauttimaan taiteesta, sillä taide on ennen kaikkea kokemista. Hiljentymistä taideteoksen äärellä - mitä tunteita se minussa herättää?
Mieleeni jäi näyttelystä erityisesti yksi grafiikanlehti, "Waiting", jossa oli jotain niin kaihoisan ihanaa, että olisin mieluusti kantanut sen kotiini!

Kuva lainattu: http://www.elizabethtyler.com/

Iloisena ja tyytyväisenä kokemastani jatkoin iltaa luomisen pariin keramiikkakurssille. Lasitin kissan! Kurssin tuotoksista ehkä tulossa dokumenttia, mikäli jotain esiteltävää syntyy.