Vihdoin hieman kuvasaldoa keramiikkatuotoksista! Olkaa ymmärtäväisiä, nämä ovat sangen alkeellisia yritelmiä... Menin kurssille sillä mielin, etten suunnittele mitään etukäteen, en varsinkaan millimetripaperin ja mikrometrin kanssa, vaan annan saven leipoutua käsissäni siksi miksi se nyt haluaakin tulla. Toistaiseksi "terapia" työn vastapainona on toiminut vallan mainiosti, odotan torstai-iltoja kuin hullu puuroa! 
Kissoja, kuinkas muuten... :D Musta kissa on tämän syksyn tuotoksia. Rakusavi mattamustalla lasitteella. Muhku! Valkoinen kissa taas on kevään rakukeramiikkakurssin aikaansaannoksia. Rakusavea valkoisella rakulasitteella. Hento särökuvio on syntynyt rakupoltossa tuottamalla esineelle lämpöshokki ja sen jälkeen savustus. 
Kevään kurssilla tein myös erilaisia elämäänähneitä rakukippoja. Jos voisin, tekisin kaiken keramiikkani rakuna valkoisella lasitteella! En tiedä mikä tässä valkoisen ja mustan liitossa viehättää, varsinkaan, kun tosielämässä olen kaikkea muuta kuin mustavalkoinen..! 
Oi! Rakastan tuota miten rakupoltossa saa aikaan ihan mielettömiä pintakuvioita - täysin ennalta-arvaamattomia!
Ikkunalla aikaansa viettävät myös taannoin koulutöinä tehdyt pronssiveistos Sukkamies ja raudasta ja kuparista rakennettu Elämänmyönteinen hyönteinen.
Pieni kurkistus allekirjoittaneen asumukseen voisi myös olla paikallaan. Pieni pesäni on kokonaiset 28 neliötä suuri ja sijaitsee vanhassa valkoisessa puutalossa. Rrrrakastan sitä! 
Tavaraa on asunnon neliömäärään nähden hmm... riittävästi. Mutta minkäs tavarahamsteriudelleen mahtaa! ;) Kaikki, mikä on vanhaa ja sympaattista tai muutenvaan ihanaa, kolahtaa sydämeeni. Kuka muka voisi sanoa ei vanhoille pikkupulloille? Tai antiikkiselle parturinsetille?
Sohva on niin kamala, että se on jo ihana! Keltainen, samettinen, pehmeä ja retro - mitä muuta voi sohvalta toivoa! :D Löytö kierrätyskeskuksesta.
Väriä löytyy ihan kiitettävästi, vaikka ei lisä pahaa tekisi. Halajaisin maalata jonkun seinän vihreäksi ja siihen valtaisan kukan. Vuokraisäntä Kalle vaan on kumman nihkeä moisiin muutostöihin..?
Vihreä kaappi on mummun (Paneliast) muinoin ostama ensimmäinen oma huonekalu. Aww! Entisöin kaapin pari vuotta sitten, kun se oli vuosien saatossa maalattu kaamean likaisenharmaaksi. Nyt äiti sitten lahjoitti kaapin tänne minulle ja tunnearvoinen kaappi jatkaa eloaan sukupolvelta toiselle. :)
tiistai 9. marraskuuta 2010
Savea ja mökkiä
Lähettänyt Laura klo 21.20.00
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Tuommoinen kissa kelpaisi munkin poydalle, hieno! Ja sinulla on muuten todella ihanan nakoinen koti. Paljon juttuja joista itsekin pitaisin.
Voi kuinka kodikasta, lämmintä ja persoonallista - ihan kuin omistajansakin! Tykkäsin myös savitöistäsi kovasti, yksinkertaisuudessaan valloittavia<3
Näyttää hyvältä. Ja vaikken keramiikasta varsinaisesti mitään tiedä, niin nekin ovat kerrassaan upeita.
Täytyy kuitenkin myöntää, että ensin luulin eksyneeni väärään blogiin ;)
Väärässä blogissa minäkin ensin ajattelin seikkailevani, vaan enpähän ollutkaan. Tajusin vain selaavani luovan ja lahjakkaan ihmisen blogia - ihmisen, joka pystyy moneen.
Kättesi jälki on oikein kaunista myös keramiikassa!
Tuosta seinänmaalausideasta ja nihkeästä vuokraisännästä tuli mieleen sellainen, että mitäpä jos kerrot maalaavasi seinän neutraalin väriseksi taas ennen kuin mahdollisesti joskus muutat pois? Ko. homma toimii ainakin Saksassa moitteettomasti - meilläkin oli eriväriseiniä, jotka ennen muuttoa maalattiin valkeiksi takas.
Kotisi on ihana pesä.
Tykkään todella paljon rakusavi-töistä ja mainiota nähdä asumustasi :-D Ihana tuo perintökaappi.
Kiitos kiitos ihanat! :)
Ja jottei totuus unohtuisi, niin tulossa piakkoin ihan koruasiaakin.. :P
Ainiin ja kiitos Pikkymyylle hyvästä vinkistä! Täytyy heti kysyä, saattais vuokraisäntä jopa suostua moiseen järjestelyyn. :)
Lähetä kommentti