Hiiohoi!

Täällä taas, ja entistä ehompana! Vaatimattoman kahden kuukauden hiljaisuuden jälkeen on hyvä taas herätä kirjoittelemaan..
Mitäs sitten marraskuisten joulumyyjäisten jälkeen on oikein tapahtunut?

No, melkein heti myyjäisten jälkimainingeissa iski päälle joulurumba, eli sain paiskia tosissani töitä ihan sinne aatonaattoon asti. Saatoin olla melko tyytyväinen joulumyyntiin, mutta olisin ehtinyt suoltaa korua enemmänkin, jos olisin aloittanut aikaisemmin.. Taas opittiin jotain kantapään kautta, ensi vuonna tiedän aloittaa jouluvalmistelut ajoissa!

Joulun jälkeen on ollut sekalaista yrittäjäkoulutusta, opetushommia, harrastuksia, jotka ovat vieneet ajan tehokkaasti. Loppuviikosta se pukkasi päälle vielä flunssankin.. -_-

No, jotain on saatu aikaankin! Kuten allaoleva sormus. Kultainen sormus, jossa on tyynyhiontainen peridootti. Sormus tehtiin asiakkaan muistikuvan perusteella: 45 vuotta sitten rippilahjaksi saatu sormus, joka oli sittemmin hukkunut. Siispä teimme tilalle uuden. :)



Keramiikkatunnillakin on syntynyt jotain uutta! Puu! Joka tosin on - suurellisista visioista huolimatta - melkoisen ruma. :D En silti hylkää sitä rujon ulkonäkönsä vuoksi, vaan se saa tehtäväkseen koristaa näyteikkunaa helminauharoikuttimena. :P

Puu on mustasavea ja siinä on päällä mattavalkoinen lasite, jonka oli ihan tarkoituskin olla tuollainen epätasainen, vähänniinkuin luminen puu, mutta kovin kaukaahaetulta tuo lopputulos näyttää... :D

Aina ei korurintamallakaan mene putkeen... Arvaatteko, mikä on ollut tapahtumaketju allaolevassa kuvassa? ;)


No. Siinä on 2000 kierrosta minuutissa pyörivä rättilaikka mennyt ja haukannut viattoman pikku kaulakorun ja pyöritellyt sitä vähän... o_O Julmaa!
Tämä on oiva esimerkki siitä, miksi en tykkää kiillotella kaulakoruja, joissa ketju on kiinteästi juotettuna kiinni... Se on yksi nanosekunti, kun kiillotuslaikka nappaa korun mukaansa..


Suunnitelma & lopputulos. Mut aika taiteellinen, eikö? ;)